Tästä kirjoituksesta ei ehkä tule kovin tasokas, sillä minulla on ähky.

Silloin tällöin meidän perhe syö hyvin. Se tapahtuu silloin, kun isäntä jonkin kunniaksi tarjoaa lounaan. Meidän kantapaikkamme on silloin Marian Talli Lapualla, vaikka emme lapualaisia olekaan.

Tänään oli sellainen erityinen päivä. Etsin siis vaatekaapista hameen ylleni, hiuksiini tein pikkuletin ja jätin ne muuten vapaaksi. Sitä tapahtuu harvoin, koska hiukseni ovat mielestäni ruokottoman pitkät rehottaakseen valtoimenaan. Mutta tänään tein naisellisen pikkulettikampauksen ja suihkautin hajuvettäkin kaulalle ja hieroin siitä ranteisiin. Kaulaani ripustin korun, jossa oli pitkä riipus. Oli kuulkaas naisellinen olo!

Kolmen aikuisen perheemme saapui ravintolaan. Meille oli oikein pöytävaraus! Oli 'A-luokan kansalaisfiilis' hetken aikaa...kunnes tulin alkukeiton kanssa pöytään ja se pitkäriipuksinen koru käväisi tyttäreni keittolautasella ja jatkoi siitä matkaansa minun syliini!!!

Yritin olla häkeltymättä ja pyyhin paitaani servettiin. Kokosin itseni ja vaikutin taas mielestäni oikein fiksulta, kun menimme kabinetin puolelle hakemaan salaattilautasen. Kävimme 'kylmän ruoan' kimppuun hartain mielin, kunnes jokin sujahti sukkulana pöydän alle! Singonnut 'jokin' oli tällä kertaa peräisin tyttäreni lautaselta. Kirsikkatomaatti! Ruoka voi todella singota kuin ammus, kun se jää sopivasti haarukan ja veitsen väliin. En tosin udellut tyttäreltäni, miten se tapahtui, koska hän mietti kuumeisesti, pitäisikö tomaatti jättää pöydän alle vai ei. Ilmeisesti samalla 'yritä näyttää asialliselta' -mentaliteetilla, mitä itsekin yritin pitää yllä, hän sai huomaamattomasti ongittua tomaatin pöydän alta ja laittoi pikkulautaselle, missä oli tähteeksi jäänyt leipäpuolikas. Ja taas syötiin ja oltiin melkein asiallisia.

Kun lähdimme hakemaan lämmintä ruokaa, kolautin pääni kattokruunuun ja isäntä huomautti, että pöytäliina oli tarttunut hameeseeni ja olin hilaamassa sitäkin mukanani. Mitään ei onneksi ehtinyt tapahtua ja sain kuin sainkin säilytettyä asiallisen ilmeen.

Oikeastaan minulla oli hauskaa, kun tajusin, että sitähän nuo kaikki muutkin ihmiset tekevät: Yrittävät vaikuttaa asiallisilta ja fiksuilta, vaikka kilinästä päätellen epäasiallisuuksia tapahtui myös naapuripöydissä. En tietenkään fiksua esittävänä ihmisenä kurkistanut, mitä siellä tapahtui, mutta totesimme tyttären kanssa, että jotakin tapahtui. Muillekin kuin meille...

...Ja tulee tapahtumaan. Se on varma. Sillä ihmisiä me kaikki vain olemme ja se arkinen puoli vain on olemassa juhlatilanteessakin.

Mutta kieltämättä joskus on mukava esittää vähän fiksumpaa kuin todellisuudessa on.