Olen ollut laiskempi kuin laiska viime päivät, mutta ajatus taas juoksi, kun pääsin moottoripyöräajelulle! Se on kumma, miten siellä tarakalla istuessa päähän pälkähtää mitä kummallisimpia asioita.

Juuri niitä kummallisia ajattelin tänään. Aloin miettiä tähänastista elämääni ja mitä kaikkea sellaista olin nähnyt ja kokenut, mitä en olisi ikinä uskonut. Esimerkiksi, että olen kerran elämässäni ohjannut lentokonetta! Ja yöpynyt marraskuussa keskellä metsää avolaavussa. Seissyt Sikstuksen kappelissa ja niska jäpissä tuijottanut ylös kattoon...siinä se nyt on, Michelangelon Luominen, ihan oikeasti!

Elämää on vasta vajaa neljä vuosikymmentä takana, mutta ihmettelemistä riittää. Olen elänyt lapsuuden, jolloin oli vain lankapuhelimia eikä tietokonetta ollut keksittykään. Silti on ollut ihmeteltävää. Esimerkiksi se, miten vesi tulee hanasta vain vipua kääntämällä. Sähköstä puhumattakaan!

Myöhemmin olen ihmetellyt paljon sellaista asiaa kuin piilarit! (Olen itse vannoutunut piilarinkäyttäjä). Miten ihmeessä kaikki silmälasin linssin ominaisuudet, jopa hajataiton korjaus, saadaan pieneen litkuiseen kelmuun!!!

En päässyt moottoripyörän takapenkillä vielä siihen sfääriin, johon joskus pääsen, kun alan ihmetellä koko elämää ja itseäni...kuka minä olen ja mikä ihme on tämä kummallinen elämä täällä???

Albert Einstein on todennut jotenkin siihen malliin, että on kahdenlaista tapaa elää tätä elämää. Toinen on, kuin missään ei olisi mitään ihmeellistä. Toinen on se, että kaikki on ihmeellistä.

Ei liene epäselvää, kumpaan ihmisryhmään minä kuulun.

 

Ai niin, kävimme Powerparkissa ihmettelemässä, miksi kaikki kahvipaikat olivat kiinni.