Jalan haavauma, josta eilen mainitsin, ei salli kävelyä juuri nimeksikään. Osittain pakon sanelemana tämä päivä on mennyt sitten hissukseen ja kokkaillessa. Olen viimeisen päälle inspiraatioihminen, siksi ruoanlaitto ja leipominenkin lähtee aina liikkeelle spontaanisti. Ensin tsekataan, mitä kaapista löytyy. Kauppaan ei kannata mennä, koska inspiraatio voi mennä ohi! (Ostelen kyllä yleensä kaupasta ennakoivasti joitakin tykötarpeita mahdollista inspiraatiota varten). Vähän 'kokkisota'-henkistä touhua siis..

Tällä kertaa löytyi ainekset mm. linssikeittoon, josta aloitin. Tyttö ei ole vielä kotiutunut yökyläreissulta, mutta uskon hänen kasvissyöjänä ilahtuvan kattilassa odottavasta keitoksesta.

Niin, silloin kun on inspiraatio päällä,  on ruvettava hommiin ja sitä on jatkettava taukoamatta siihen saakka, kunnes inspiraatio on ohi. Sillä sen jälkeen on työ ja tuska jo pelkkä tiskaaminen ja jälkien siivous.

Minä en paineen tai pakon alla pysty työskentelemään lainkaan, liekö se osa sitä 'stressi-invaliditeettia', josta kärsin, enkä ole siksi työelämäänkään kuntoutunut. Stressi-invaliditeetilla tarkoitan erittäin huonoa stressinsietoa ja -hallintaa. Vaan kun inspiraatio iskee kera motivaation, silloin ei tule stressiä ja voi syntyä myös tulosta.

Kaikki jaksaminen on siis täysin mielialasta kiinni!

Tämänpäiväisen inspiraation siivittämänä syntyi kaapista löytyvistä aineksista vielä jauhelihalasagne sekä pellillinen toscakakkua ylioppilasjuhliin.

Ja nyt ansaittu lepohetki.