Nelikymppinen nainen elämästä uupuneena tarkkailee työelämää lähinnä sivusta. Pidän luonnosta, eläimistä, ihmisistä. Olen pohdiskelija ja viihdyn myös itsekseni. Rakastan pientä perhettäni ja rakas harrastukseni on musiikki.
Tänään olen kiitollinen kaikesta. Huomisesta en tiedä, mutta yritän suhtautua luottavaisesti elämään ja tulevaisuuteen. Se on kantanut tähän asti, miksi se ei kantaisi eteenpäinkin?