Leirit ovat ehdottomasti parhaasta päästä elämän varrella kertyneiden mukavien muistojen listassa. Partioleirit lapsena ovat vuorenvarmasti vaikuttaneet rakkauden syttymiseen luontoa kohtaan! Ei mitään niin ihanaa kuin leirin iltanuotiolla kuullut laulut ja tarinat, vaellus rinkka selässä keskelle korpea, iltapesu metsälammen rannassa ja yön äänien kuuntelu keskellä metsää!

Tänään minä pääsen leirille! Haluan sanoa sitä leiriksi, vaikka kyseessä on oikeastaan pienimuotoinen Soihtulaisten yhden yön yli kestävä virkistäytymisrupeama. Suviranta (seurakuntamme leirikeskus) on jo paikkana ihana. Siellä on tullut vietettyä rippileirejä (olin parina kesänä isosenakin). Siellä on siis paljon muistoja.

Eipä parempaa säätä olisi voinut tilata, mittari hellelukemissa, vaikka on toukokuu! Joku rohkea takuulla heittää talviturkin tänään. Minä en kuulu heihin. En pakkaa uikkareita mukaan (siihen voin vedota, jos alkaa tulla painostusta.) Minä olen vilukissa enkä ui kuin 27 asteisessa tai sitä lämpimämmässä vedessä.

Onneksi leirielämästä voi nauttia muutenkin kuin uimalla jääkylmässä järvessä. Iloinen jännitys vatsanpohjassa odotan siis tulevaa iltaa/ yötä!

 Ps. Otan kameran mukaan...