Ihmettelin, mitä Ronja (meidän suomenlapinkoira) oli löytänyt, kun riehui ja meni semmoistakin menoa. -Se taitaa olla mun sukka, sanoi tytär ja pelastimme lattialle unohtuneen sukan, olisi nimittäin sellaiseen käsittelyyn joutunut, ettei siitä enää käyttöön olisi sen jälkeen ollut.

Voi miten pettyneeltä Ronja näytti kun äiti vei sukan pois! Ei sitä voinut sivusta katsoa. Menin sukkalaatikolleni penkomaan ja löysin varvassukat, hauskat ja pehmoiset, mutta joita ei todella tule koskaan käytettyä. Päätin uhrata ne koirulini lohdutuspalkinnoksi. Toinen sukka toisen sisään ja solmu päähän!

 

 

Kyllä koira on helppo tehdä onnelliseksi. Mikä ilo voi olla omasta sukkalelusta!

 

 

 Riehumisen jälkeinen lempilevähdyspaikka on portailla