Nukuin ainakin kymmenen tuntia putkeen ja aamulla oli koko kehossa ihana lyijynraskas väsymys, joka oli kuitenkin sellaista rentoutumisen tunnetta, eikä enää stressiä ja jännitystä. Koko päivä on mennyt kuin hidastetussa filmissä. Iltapäivällä olin taas niin väsynyt, että oli ihan pakko vetäytyä sohvalle. Kokeilin peräti blogiystäväni Natalian neuvomaa 'mantraa'. Toistelin ortodoksisen rukouksen alkuosaa: 'Jeesus Kristus, Jumalan Poika' kerta toisensa jälkeen ja kyllä se todella tyhjensi mielen kaikista sekavista ajatuksista. Vaivuin rauhalliseen uneen ja heräsin virkistyneenä.

Vieläkin on laiska, mutta levollinen olo. Kun heräsin, ajattelin, miten kiitollinen olen kaikesta. Kodista, ystävistä ja siitä, että saan levätä kaikessa rauhassa väsymykseni pois. Kissa tuli jalkopäähän kehräämään tyytyväisenä ja itsekin melkein kehräsin. Väsymys ja uupumus ei ole välttämättä olenkaan paha asia silloin, kun sen saa levätä pois. 

Oikeastaan lämmin pesä kotisohvalla viltin alla on maailman paras paikka!