Olin taas naapurikunnan telttaseuroissa, jossa tänään oli Jukka Leppilammen konsertti. Täytyy sanoa, että olin aivan myyty. Niin viisasta puhetta syvällisten laulujen lisäksi.

Kirjoitan tähän muistiin jotakin, mitä siitä jäi mieleen.

...Että miten me usein ajattelemme, ettei meistä ole. Olemme liian syntisiä tai muuten vaan huonoja - ainakaan Jumalamme eteen astumaan. Elämä on välillä liian vaikeaa, myrskyistä. Ja sitten alamme kuunnella sen vihollisemme ääntä, joka myrskyn läpi sanoo 'Ei sinusta ole, et ole kelvollinen..'

Mutta myrskyn silmässä on ihme: siellä on nimittäin tyven! Sinne voi tulla vaikka millaisen myskyn keskeltä ihan tällaisena erehtyneenä, syntisenä. Ja mitä tekee meidän Taivaallinen Isämme? Kattaa meille pöydän meidän vihollistemme silmien eteen! Niiden, jotka sanovat, ettei sinusta ole, liian syntinen sinä olet. Me saamme astua valmiiseen pöytään, sovinnon pöytään. Juuri tällaisena. Vaikka me lankeamme, olemme 'uskottomia', Jumala on aina uskollinen, sillä Hän ei voi olemustansa kieltää.

Ja heikkoutta ei tarvitse pelätä, sillä heikkoudessa on salaisuus: kun uskaltaa olla heikko, onkin vahva. Oikealla tavalla vahva. Silloin nimittäin - kun olemme kaikkein heikoimmillamme - meidän sydämemme on eniten auki Jumalan vallata ja valloittaa.

Tätä yhteyttä, sydämen yhteyttä Jumalaan meidän tulee elvyttää, 'treenata', pitää yllä. Uskottomuuden vastakohta on kuuliaisuus. Kun me uskomme, annamme elämämme Jumalalle, meidän on haluttava olla kuuliaisia Hänelle. Meidän tulee siis kuunnella, kuulla mitä hän sanoo Sanassaan ja keskustella Hänen kanssaan rukoillen. Se on sydämen uskoa ja sen oikea aika on aina nyt. On vain tämä hetki, ja juuri tämä hetki on myös ainoa kosketus ikuisuuteen, iankaikkisuuteen, Jumalan Valtakuntaan.

Ihmeitä tapahtuu, kun sydän uskoo ja suu tunnustaa Jeesuksen Herraksi. Välillä taival on itkuinen, mutta kun Jumalan elopelloille kyynelin kylvetään, niin kerran yhdessä riemuiten leikataan... ja kerran Taivaan kodissa kyynelet ovat poissa.

Leppilammen laulut saivat huikean paljon merkitystä, kun hän kertoi kaiken tämän ja paljon muuta.