Nämä ovat pieniä päiviä tämmöiset, joita juuri nyt olen elänyt. Sellaisia, kun ei tapahdu paljon, mutta kaikki on kuitenkin kovinkin hyvin. Joskus on hyvä vain olla, katsella, nauttia, levätä. Olisipa se jokseenkin huono elämä sellainen, että koko ajan tapahtuu. Ihminen on luotu sellaiseksi - ainakin minut - että välillä pitää saada ajatella kaikkea tapahtunutta. Mietiskellä ja toisaalta vain olla ajattelematta yhtään mitään. Sitten tulee taas mielessä tilaa ottaa vastaan jotakin uutta.

Elämässäni on ollut aika, jolloin en tätä tajunnut. Paahdoin vain täysillä koko ajan ja mistä jäinkään paitsi. Sitä eli vähän sokeana, kun ajatukset pyörivät vain kaikessa, mitä piti tehdä tai ainakin suunnitella. Mutta kun elämä on. Se vain on. Se ei kiirehdi ja jos elämän edessä tahtoo olla kasvotusten, nähdä se kaikessa kauneudessaan, silloin ei ole kuin yksi keino: on pysähdyttävä ja vain yksinkertaisesti nähtävä.

...suurenmoinen elämä!

Nyt on liljankukkien aika.