Olen niin väsynyt, että taidan nukkua viikon putkeen! Mutta ihanat juhlat oli. Todella. Koululla juhlatilaisuudessa odotti yllätysten yllätys: lapseni oli onnistunut salaamaan minulta, että hänellä oli ylioppilaan puhe! Hienosti hoiti puheen ihan ilman paperia ja voi kun minä olin ylpeä!

Tilaisuus kesti yli kaksi tuntia ja sen jälkeen oli kova kiire kattamaan pöytiä. Kolmelta iltapäivällä soi ovikello ensimmäisen kerran ja sitten olikin hulinaa. Kaikki noin 80 vierasta taisivat tulla melko lailla samaan aikaan; siltä ainakin tuntui. Yritin ehtiä seurustelemaan kaikkien vieraiden kanssa. Minulla oli kyllä yhtä paljon juhlat kuin itse ylioppilaallakin - niin ihanaa oli nähdä tupa täynnä tuttuja ihmisiä. Osa kun vielä oli sellaisia, joita enää harvemmin tapaa.

Tänään vielä tuli muutama vieras ja nyt eivät voimat ole riittäneet ihan kaikkien jälkienkään korjaamiseen. Mutta kiitollinen on mieli.

Ja kakkuja sun muuta jäi paljon vielä ylikin.