Kyllä tässä vielä tollikko tuloo, sanoisi pohjalainen. Siis kiire ja stressi. Juhliin on enää neljä yötä aikaa ja kaikenlaista on muistettava. Onneksi on monta päätä ajattelemassa, esimerkiksi äiti keksi eilen tsekata pöytäliinan. Semmoisen valkoisen, juhlavan. Kuinka ollakaan, se oli likaisena kaapissa (en ymmärrä miten se sillä lailla...). Onneksi sen ehti vielä pestä. Ja onneksi juhlat järjestetään naapurissa äidin ja isän luona. On enempi tilaa ja minulla vähemmän siivoamista!

Kesäkukat laitoin tänään, silläkin uhalla, että tulee halla. Sitten kiikutetaan niitä varastoon yöksi, mutta kaikkea ei voi jättää viime tippaan.

Eilen yritin harjoitella korkokengillä kävelyä. Tajusin, että on niin paljon muuta touhua, että en varmasti ehdi harjoitella tarpeeksi, jotta vaikuttaisin vakuuttavalta niillä kopsutellessani. Kaikki tutut kyllä suovat sen minulle anteeksi, koska he tietävät, ettei minulta sellaista voi odottaa. En nyt vain ole korkokenkätyyppiä.

Nutturan aion väsätä lauantaiaamuna itselleni. Ostin nutturavyönkin helpottaakseni sitä. Mainittakoon, että en ole myöskään nutturatyyppiä. Vaikuttaa siis siltä, että tyttäreni arvokkaana juhlapäivänä minun on parhaani mukaan oltava kaikkea sellaista, mitä en itse asiassa ole! Aion kuitenkin pyrkiä kaiken tämän lisäksi olemaan vakuuttavasti myös oma itseni, vaikka korkokengät ja nuttura takuulla hiukan häiritsevät...

Käytiin tyttären kanssa puutarhalla ja nähtiin semmoinen kukkien loisto, että melkein huimasi.

Tällaisia surfinioita lähti mukaan kaksi. Näyttävät reheviltä autokatoksen seinustalla.

 

 

Tytär ihastui näihin kukontöyhtöihin vai kukonsulkia mitä olivatkaan..

 

Ja puutarhassa on kukkaloistoa omasta takaa. Koristeomenapuu säilyttänee kukkansa viikonloppuun asti ja syreeni vasta availee nuppujaan.