...on lahjoista kallein ja arvokkain maan päällä. En tiedä nyt mitään sen parempaa ja ihanampaa kuin rakkaat ystävät koolla kesäisessä illassa leikkien, laulaen, jutellen, nauraen, rukoillen. Sain sen kaltaista tunnustusta ja kiitosta eilen, että se on melkein mahdotonta - ainakin vaikeaa - edes ottaa vastaan.

Kun saa kokea syvää yhteyttä ja iloa, sellaista, että sydän on ihan sykkyrällä, on sellainen olo, ettei tiedä enää onko se iloa vai surua. Ainakin se vetää nöyräksi ja kiitolliseksi. Me ihmiset olemme niin samanlaisia, niin samassa veneessä täällä elämän merellä, kun vain uskallamme avautua ja päästää toisemme lähelle.

Tänäänkin tuli vielä kaksi ystävää käymään, kun eivät eilen päässeet mukaan ja juhla siis jatkuu. Saimme kutsun juhannusta viettämään ystävien kanssa.

Jospa tämä onkin minun elämäni kesä ja jospa minun elämäni parhaat päivät ovatkin vasta tulossa, odottamassa edessä päin (siitäkin huolimatta, että siirryin viidennelle vuosikymmenelle)!

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun matkassa on uskollisia ystäviä.