Matkalaiset saapuivat eilen aamulla väsyneinä vietettyään pitkän yön Helsingin rautatieasemalla, missä näkivät myös oletettavasti mallia suomalaisesta alkoholinkäytöstä. Vävypojalla oli ensimmäinen muuttokuorma mukana, kaikkea sellaista, mitä matkalaukuissa sai tuotua.

Nyt on sitten alkanut perehdytys Suomeen. Lämmintä täällä ainakin on tällä hetkellä, vaikka anoppia (siis tyttäreni anoppia) pelottaakin ajatus, että hänen poikansa joutuu niin lähelle napapiiriä kuin Ouluun saakka.

Suomen luonto näyttää nyt parhaimpia puoliaan, lukuunottamatta hyttysiä, jotka kiusasivat eilen, kun käytiin kävelyllä illan hieman viilennyttyä.

Kyllä he niin kursailemattomia ja avoimia ovat, nuo kreikkalaiset, ei merkkiäkään sellaisesta ujoudesta, mitä suomalaiset tuntevat, kun ovat vieraiden ihmisten parissa. Ja hyvä niin. On ihanaa nähdä, miten kotoisaksi he olonsa tuntevat.

Vävypoika on niin kultainen, eikä säästele kauniita sanoja, mikä tuntuu kyllä mukavalta. Miksihän me suomalaiset niitä niin säästelemme?

Tänä iltana on ohjelmassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlat!