tiistai, 6. heinäkuu 2010
Pieni pensasparka joutui kiskotuksi juuriltaan keskellä helteistä heinäkuuta. Se muutti Ylistaron mummolasta enon kuljettamana tänne meille. Portinpieleen. Poikanen minun mummoni pensaasta. Sillä on siis paljon tunnearvoa, mutta mitenkähän käy?!
Yritän kastella sitä monta kertaa päivässä, silti lehdet ovat käpertyneet ja nuupahtaneet.
Voi pientä..
Nelikymppinen nainen elämästä uupuneena tarkkailee työelämää lähinnä sivusta. Pidän luonnosta, eläimistä, ihmisistä. Olen pohdiskelija ja viihdyn myös itsekseni. Rakastan pientä perhettäni ja rakas harrastukseni on musiikki.
Tänään olen kiitollinen kaikesta. Huomisesta en tiedä, mutta yritän suhtautua luottavaisesti elämään ja tulevaisuuteen. Se on kantanut tähän asti, miksi se ei kantaisi eteenpäinkin?
Kommentit