Postilaatikosta kolahti ylläri. Oikovedos kirjasta, joka on ollut työn alla! Kai nyt on pakko jo uskoa, että se oikeasti ilmestyy

Kustantajani on pienkustantaja naapurikunnasta, joka pari vuotta sitten julkaisi kirjani Eevan Uni. Se oli sellainen ihmeiden ihme koko kirja ja oli uskomatonta, että kun ekan kerran elämässäni kirjoitan jotakin, se julkaistaan oikeasti. Nyt ei ole enää ihan samanlainen tunne. Eevan Unta kirjoittaessani ajattelin että tämä on varmaan suurinta, mitä minä koskaan elämässäni tulen tekemään. Siinä mielessä samanlainen prosessi oli tämän uuden kirjoitukseni kanssa, että kirjoitin sitä hyvin intensiivisesti muutaman viikon ajan. Molemmat aikaansaannokseni ovat siis syntyneet inspiraatiosta ja pakottavasta tarpeesta kirjoittaa.

Tiedän, että on ihmeiden ihme, että saa tekstinsä ylittämään julkaisukynnystä edes pienellä kustantajalla, ellei ole 'oikea' kirjailija. Minulla on ehkä nyt vain ollut satumaisen hyvä onni. Toisaalta on myös hiukan kiusallista laittaa tällä tavoin kaikki peliin ja itsensä likoon: kirjoittaa omasta elämästä ja kipeistäkin asioista. Luulen, että se on kuitenkin ollut se syy, miksi tekstiäni on pidetty riittävän kiinnostavana.

Yksi ihme oli myös Eevan Unen kansikuva, jonka taiteilija ( joka on nykyään voisipa sanoa ystäväni) maalasi. Hän osasi vangita todella hyvin kuvaan erään kirjan kauniin tunnelman. Tähän uuteen maalasin kansikuvan itse ja se on kyllä aika sopiva, vaikka näyttääkin 12-vuotiaan tekemältä   Uusi kirja nimittäin kertoo koulumaailmasta.

Mutta tässä kuvassa siis jo pari vuotta sitten ilmestynyt kirja