Tämä on minun omaa pohdintaani, ajatusvirtaani ja pyydän nöyrästi, ettei kukaan  loukkaantuisi ja ottaisi itseensä tästä, jos sattuu tämän lukemaan. Heitän vain ajatuksia ilmaan pohdittavaksi.

Eikö ole niin, että nainen on luotu aika erilaiseksi kuin mies? Nainen on yleensä sosiaalinen, puhelias, joskus peräti hössöttäväkin mieheen verrattuna. Nainen elää ja kokee asiat voimakkaiden tunteiden vallassa - ainakin näyttää sen avoimemmin kuin mies. Naisella on myös taipumus ajatella asiota hyvin monitahoisesti ja kyky prosessoida monia asioita samanaikaisesti. Nainen on usein perhekeskeisempi ja tuntee suurempaa hoivaviettiä kuin mies. Hän on se, joka huolehtii lastensa ja jopa lemmikkiensä kaikista perustarpeista ihan luonnostaan yleensä paremmin kuin mies. Naisella on erilainen kauneudentaju kuin miehellä, väittäisin. On naisellista koristaa itseään ja myös lapsiaan kauniilla vaatteilla, koruilla. Nainen on myös luonnostaan se, joka saa kotiin kodin 'hengen' sisustamalla sen viihtyisäksi.

Mies on pääsääntöisesti ajattelussaan ja toimissaan suorempi, selkeälinjaisempi. Hänellä on luonnostaan taipumus keskittyä asiakokonaisuuteen ja yleensä yhteen kerrallaan. Hän ei tartu jokaiseen rönsyyn, mitä matkalla tulee vastaan, vaan toimii usein johdonmukaisemmin kuin nainen. (Tosin naisella on 'naisen vaisto' ,intuitio, joka usein on oikeassa silloin, jos miehen järkeily ei tuota tulosta.)

Mies on tavallisesti fyysisesti naista vahvempi. Koska mies on myös ajattelussaan suorempi ja järkeilyä eivät sotke niin monenlaiset 'tunnemekanismit', hän luonnostaan omaksuu naistaan kohtaan suojelevan roolin. Ja eikö ole niin, että se, joka suojelee sitä heikompaa, herkempää, on myös jonkinlainen johtaja?

Oikean johtajan ei tarvitse korostaa ja pönkittää itse johtajuuttaan, vaan hän ansaitsee toisen ihmisen kunnioituksen sillä, että hän luontaisesti vahvempana tai viisaampana kykenee ottamaan vastuun ja ottamaan toisen suojelukseensa. Sellaista johtajaa haluaa luonnostaan katsoa ylöspäin ja kunnioittaa. Sellaista, jonka tiedät haluavan sinulle parasta.

Minusta miehen tulee olla juuri tuollainen ja uskon, että sellaiseksi hänet on luotu. Mutta miksi tämä maailma on mennyt sellaiseksi, että tämä järjestys on muuttunut ja jopa halutaan muuttaa epäluonnolliseksi?

Miksi naisella on niin valtava halu hallita miestä? Johtuuko se siitä, että miehestä on tullut heikko? Ja miksi miehestä on tullut heikko? Siksikö, että me naiset emme anna arvoa sille, mikä mies luonnostaan on? Pelkäämmekö me sitä, että toinen on vahvempi ja suojelee meitä? Mitä pelkäämistä siinä on? Eikö se olisi maailman ihanin asia??!!

Minä tahtoisin että me kaikki naiset alkaisimme yhtenä rintamana etsimään miehistämme näitä perimiehisiä ominaisuuksia! Huomaamaan ja arvostamaan niitä, vaikka ne aluksi olisivatkin vähän hukassa (kun me olemme nujertaneet ne). Ehkäpä sitten eräänä päivänä huomaisimme, että meillä on miehiä, joita voimme katsoa kunnioittavasti ylöspäin, miehiä, joita meidän ei tarvitse epätoivoisesti tallata maan rakoon ja hallita. Miehiä, jotka taistelevat meidän puolestamme ja rakastavat ja kunnioittavat meitä!

Ehkäpä avioliitot/ parisuhteet voisivat paremmin, jos luonnollisen järjestyksen annettaisiin palautua? Mutta se ei onnistu mitenkään muuten kuin molemminpuolisen kunnioituksen todella vallitessa. Hallinnan ja vallan tarve - se nyt on jo nähty, mihin se johtaa.

Ja loppuhuomautus: Vaikka saarnaan, saarnaan koko ajan myös itselleni!