Ensi viikolla alkaa säpinä. Minä ja mieheni kannamme patjat ja kaiken kahden viikon aikana tarvittavan (mm. pikku-tv, mikroaaltouuni...) parin kilometrin päähän 'evakkokämpään', joka onneksi järjestyi erään ystävän avulla. Keskiviikkona aamupäivällä, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, meille saapuu odotetut vieraat Kreikasta!

Tyttöni on seurustellut nyt vuoden ajan ihanan ja maailman varmasti melkein viisaimman ja fiksuimman kreikkalaispojan kanssa. Olen sydän sykkyrällä seurannut heidän romanssiaan niin, että mikään tv-sarja ei tunnu enää miltään! Vävykokelaani äiti tulee tänne myöskin. Koska tilamme ovat rajalliset, päätimme lähteä mieheni kanssa evakkoon, että vieraamme saavat olla täällä tyttäreni kanssa ihan keskenään. Toki enhän minä täältä malta poissa olla koko päivää, mutta mahdummepa kaikki yöpymään ja saamme olla välillä omissa oloissamme.

Jos olisi viileämmät ilmat, minä luultavasti hössöttäisin täällä ja siivoaisin komeroita, mutta näin helteellä ajattelen, että mitä turhia. Ihan tämä saa kelvata tällaisenaan. Kunhan nyt viikkosiivouksen pienen teen maanantaina. Uskonpa että kaappien täydellinen siisteys ei edes olennaisesti vaikuta siihen, miten elämyksellisenä he lomansa Suomessa kokevat. Eikä myöskään se, kasvaako kukkapenkissäni muutama rikkaruoho vaiko ei.

Nyt kerään siis voimia ja yritän ottaa rennosti.

Minussa ei muuten ole niin paljon floristin tai puutarhurin vikaa kuin toivoisin. Lumimarjapensas kituu (ei ollut kyllä minun ideani sitä siirtää ja kiikuttaa tänne pahimpien helteiden aikana). Japaninkellon minä hukutin heti ensialkuun. Nyt sen paikalla on toinen ja paljon vaatimattomampi.

Tässä muisto siitä ensimmäisestä