..että minä ja alkoholi emme sovi yhteen. Minun kroppani on näköjään luotu myös siten, että se ei siedä kuin pienen määrän alkoholia. Muuten se sairastuu ankarasti.

Ja sitten niitä selityksiä omalle tyhmyydelle:

No ihan vain täällä kotona oman miehen kanssa avattiin pari viinipulloa. No kun meillä on erilainen maku viinin suhteen, niin pakko olla kahdenlaista. Ja kun ei sitä voi jättää juomattakaan, mitä pullon pohjalle jää...jos vaikka menee pilalle.

Neljä lasillista join kotikunnassani tuotettua Punaisen Tuvan puolikuivaa valkkaria, herukoista tehtyä ja hyvää. Tyhjään mahaan taisin sitä lipittää. Ja auta armias, kun tuli aamu! Järkyttävä päänsärky ja solkenaan sai käydä yrjöämässä. Vasta kolmen aikaan iltapäivällä helpotti. Voisi ajatella ryypänneensä rankastikin, kun tuommoinen jysäri iskee. Mutta ei neljä viinilasia ole normaalille ihmiselle paljon, vai onko se? Minusta tuntuu, etten ole ihan normaali, mutta tässä asiassa se lienee pelkästään hyvä ominaisuus, sillä se ainakin pitää minun alkoholin kulutukseni kohtuudessa. Ei meinaan maistu taas varmaan pariin kuukauteen edes lasillinen viiniä.

Nyt jos näistä pitäisi valita, ottaisin varmuudella kannullisen kylmää, raikasta maitoa. Viinilasin taidan piilottaa varmuuden vuoksi kauas ylähyllylle!