Olen vielä matkasta väsynyt, mutta kirjoitan silti, kun matkan kokemukset ovat vielä tuoreessa muistissa.

Ateena oli siis paikka, jonne ensin saavuimme. Suloinen vävypoikani Ioannis kierrätti meitä kaupungilla, joten saimme tuntumaa suurkaupungin luonteeseen, joka lähinnä ahdisti. En pystyisi sitten millään asumaan miljoonakaupungissa, jossa talot ovat vieri vieressä ja liikenne nopeatempoista. Nyt oli kuitenkin paikallisten ihmisten loma-aika, joten parkkipaikat löytyivät mukavasti ja ihmismäärä oli ihan siedettävä.

Ihmisten ystävällisyys pisti heti Ateenassa silmään. Toki oli paljon ärsyttäviä kauppiaita, jotka tukkivat suuhun, mutta muuten ihmiset olivat jokseenkin hyväntuulisia.

Akropoliksella oli paljon nähtävää. Etenkin uusi museo valtavankokoisine patsaineen oli säväyttävä kokemus. Parthenonin temppeliä tyydyimme ihailemaan kauempaa, kun emme jaksaneet kiivetä sinne kuumuuden takia ja liputkin olivat hirmuisen kalliit.

 

 

Tässä juomme Miian kanssa smoothieta Akropoliksen tuntumassa. Jäinen juoma teki hyvää, kun lämpötila oli 40 astetta. Kuumuuten tottui jonkin verran, mutta kieltämättä sen rajoitti hieman liikkumista päivisin. Yöt olivat samettisen lämpimiä ja pimeitä. Silloinkin lämpötila oli 30 asteen kieppeillä.

 

 

Akropoliksella oli myös valtavasti turisteille tarkoitettuja kauppoja. Niihin emme yleensä pistäytyneet, vaan teimme ostoksemme sieltä, missä hinta-laatusuhde oli enemmän kohdallaan. Ostin uudet sandaalit ( itse asiassa äiti ne minulle osti) ja sain rakot kantapäihini. (Ikinä ei reissussa saisi käyttää uusia kenkiä). Laukkuni onnistuin hajottamaan, joten senkin ostin. Joitakin vaatteita ostin Miialle, koska vaatteet olivat halvempia kuin Suomessa. Muuten emme onnistuneet kyllä kuluttamaan rahaa juurikaan.

 

Keskeltä Ateenaa löytyi suuri, vehreä puisto, jossa viivyimme pitkään. Ihmettelimme pieniä heinäsirkkoja, joiden siritys oli niin kovaäänistä, että se otti melkein korviin.

 

Ateenasta ajoimme autolla Lamiaan Ioanniksen äidin asunnolle, joka oli kuin viiden tähden hotelli sekä ulkonäöltään, että palvelultaan. Thomai oli uskomattoman hyvä kokki ja saimme joka päivä syödä kreikkalaisia herkkuja.

 

 

Ehkä parasta koko reissulla olivat maalla mummolassa vietetyt päivät. Mummolaan kokoontui koko lähisuku, koska oli loma-aika ja kyläjuhlien aika. Tunnelma oli käsinkosketeltavan lämmin. Pistin erityisen hyvänä asiana merkille, miten suurella lämmöllä nuoret kohtelivat isovanhempiaan. Sitä halausten ja hellyydenosoitusten määrää!

 

Me yritimme kommunikoida, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Lämmin ilmapiiri oli kuitenkin niin vallitsevaa ja todellista, että siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään.

Hedelmäpuita kasvoi joka puolella, mummolassa oli myös onnellisia, vapaasti isossa tarhassaan tepastelevia kanoja, joiden munat ja joskus lihakin päätyivät ruokapöytään.

Eräänä päivänä vartaalla paistui kokonainen lammas! Enpä ollut sellaistakaan kuuna päivänä kuvitellut näkeväni. Liha oli hyvää, ei ollenkaan sellaista villan makuista, mitä aiemmin maistamani lampaanliha.

 

Kyläjuhlat olivat kokemus sinänsä. Valtavasti väkeä kokoontui 200 asukkaan pikkukylään. Musiikki soi liiankin kovaa. Orkesteri ei ollut parhaasta päästä, mutta kyllä se kreikkalaiselta kuulosti ja ihmiset tanssivat zorbasta, eli piiritanssia. Minäkin kokeilin ja tykkäsin, vaikka en oikein hyvin saanutkaan askeleista kiinni.

Kyläjuhlilta ei ole kunnon kuvaa. Tässä kuvassa ihmisiä on vasta vähän ja he eivät vielä tanssi. (Kuvasin tanssia vieokameralla). Olimme pöytäkunnittain ja tarjolla oli souvlakia, eli tikkulihaa ja olutta. Meno oli kuitenkin siistiä verrattuna vastaaviin suomalaisiin juhliin.

 

Vaikka maan hallinto onkin valheen ja petoksen peittämä, ihmiset ja maa itsessään on mitä ihanin ja lämminhenkisin. On ilo omistaa siellä 'sukulaisia'. Uskonpa, että nyt todella tiedän jo jotakin kreikkalaisuudesta ja pelkästään hyvää sanottavaa minulla on siitä.