Kyllä voi hyvästä ruuasta jäädä hyvä mieli! Oltiin tänään koko lähisuku Punaisen Tuvan viinitilalla ruokailemassa isän 60-vuotispäivän kunniaksi.  Viiniä ei kylläkään juotu eikä ostettu. Punainen Tupa on mitä parhain paikka ruokailla ja juhlistaa mitä tahansa tapahtumaa: vanha perinteisen pohjalaistalon näköinen talo, joka on sisustettu vanhan ajan malliin. 

Ruoka oli hyvää. Itse laitan liharuuat yleensä pelkästä jauhelihasta, broilerista tai pakastekalasta, joten on juhlavaa syödä joskus 'ulkona', kun ruoka on todella ihan toisen tasoista kuin oma kotiruoka. (Rakas mieheni jaksaa kyllä antaa hyvää palautetta minulle ihan tavallisesta arkiruoasta, jota kokkailen.)

Isä oli charmikas päivänsankari. Pidin pienen puheen isälle, jossa kiittelin erityisesti yhtä hänen piirrettään: sitä, että hän on aina ollut tukena ja turvana, kun olen päätäni lyönyt seinään elämäni varrella. Silloinkin, kun en ole kuunnellut hänen varoituksiaan ja törmännyt juuri niihin asioihin, joista hän on varoittanut minua, hän on aina auttanut selvittämään sotkut. Minusta vanhempien pitää toimia juuri niin. Vaikka lapsi mokaisi kuinka rankasti, tuntuisi ihan kauhealta, jos isä tai äiti sanoisi, että siivoa itse omat sotkusi, kun et meitä kuunnellut. 

On ihanaa omistaa vanhemmat, jotka ovat aina vankkumattomasti tukena ja turvana, mitä tahansa elämässä tapahtuukin. Sellainen äiti haluan itsekin lapselleni olla.