Voi miten osaa taas nauttia monesta asiasta. Sääkin on nyt mitä sopivin, kun mittarissa on enää hieman päälle 20 astetta. Nautin juuri nyt myös väliaikaisesta joutilaisuudesta. Saa tehdä ihan omaan tahtiinsa niitä muutamia pikku kotitöitä, eikä juuri nyt tarvitse mennä mihinkään...paitsi illalla Shalom-yhtyeen kanssa laulamaan hebrealaisia lauluja Ylihärmään. Paikkaan, joka on kuin ihme sinänsä: vanhaan navettaan tehty kirkko!

Tällaisia päiviä pitäisi aina mahduttaa elämäänsä tasaisin väliajoin; päiviä, jolloin kerätään voimia. Päiviä, jolloin on aikaa vain ihmetellä Suomen suven ihanuutta, kuljeksia omassa puutarhassa, popsia puskista marjoja ilman stressaavaa ajatusta sitä, että satokin pitäisi korjata talteen. Kerätään se mitä kerätään. Ei marjoista kannata suinkaan stressiä ottaa.

Yksi tärkeä asia tällaisten onnistuneiden lepohetkien saavuttamiseksi on myös se, että tekee ne muutamat pikku asiat, jotka on tehtävä, ajoissa. Kun ei ahda kalenteriaan liian täyteen ja tosiaankin suorittaa pakolliset kuviot ajoissa alta pois, ne eivät kummittele mielessä. Mikä muu enemmän stressaa kuin siirretyt, tekemättömät asiat??

Nyt olen kerrankin taas päässyt kokemaan stressittömyyttä, joka on itse asiassa minun mielenterveyteni säilymisen suuri edellytys. Onneksi elämä on jo opettanut sen, että silloinkin kun on voimia, on hillittävä intonsa täyttää kalenteria. Levon ja tekemisen tasapainoinen vuorottelu on avain tasapainoiseen elämään.

Miksi sitten pitää saada tasapainoinen elämä? No siksi, että muuten minä en ainakaan koskaan pääse siihen olotilaan, jolloin voi olla läsnä hetkessä, huomata elämän pienet ihmeet ja kokea syvää rauhaa. Ja se kun on kumminkin parasta, mitä mielestäni ihminen voi elämässään kokea. Syvää yhteyttää omaan itseensä, Jumalaan, luontoon ja toisiin ihmisiin. Olla osa tätä ihmeellistä elämää. Niin. Olla vain rauhassa osa elämää, eikä niin kuumeisesti suorittaa sitä! Vain siten elämä avautuu ja näyttää kaiken loistonsa.

Rauhaa, ystävät! Shalom!