Ihana syyspäivä! Lähdimme aamupäivällä mieheni ja Ronja-koiran kanssa naapurikuntaan patikkaretkelle. Pysäköimme auton Kuninkaanpuiston portille ja painuimme reppu selässä metsään. Ronjan pidin kytkettynä varmuuden vuoksi - olihan kyseessä yleinen, merkitty patikkapolku.

Sää oli sopiva, aurinkoinen, kuulas syyspäivä. Etenkin loppumatkan nautin suunnattomasti. Huomasin, että meni tosiaankin hetki, ennen kuin sain 'ajatukseni' sinne metsään ja saatoin tuntea itse kuuluvani osaksi syksyistä luontoa. Mutta se tunne oli kyllä lähtemisen vaivan arvoinen!

Maasto oli melko vaihtelevaa. Suon yli kulkivat hyvät pitkospuut ja välillä oli hieman mäkisempääkin maastoa. No, eihän näillä leveysasteilla ihan lapin tunnelmiin päästä, mutta luontoon kuitenkin.

 

Emme sytyttäneet tällä kertaa nuotiota, mutta kahvi kinkkuvoileipien kera maistui oikein hyvältä keskellä metsää. Makkaranpaisto olisi kyllä hyvin onnistunut kodassa. Ehkä ensi kerralla sitten.

 

Mikään ei häirinnyt. Eivät enää hyttyset, eivätkä vielä hirvikärpäset. Tämmöinen luontoretki ei edes väsytä yhtään, vaikka olen potenut melkoista väsymystä viime päivät. Ei luonnossa kulkeminen väsytä, mutta ihmisten seura kylläkin. Ja se, että pitää yrittää olla sosiaalinen, vaikkei oikeastaan jaksaisi.

Ehkäpä tämäkin väsymys ja ihmisähky menee itsekseen ohi. En minä silti erakoksi tahtoisi - sen verran pidän ihmisistä ainakin normaalisti...

Vaan suosittelen kyllä metsään menoa kaikille, jotka kaipaavat hiljaisuutta ja rauhaa, sekä kauneutta ympärilleen. Ja juuri nyt on siihen paras aika vuodesta!!