Illat pimenevät ja minä muutun karhuksi. Pieneksi pehmoiseksi karhuksi, joka nauttii kynttilänvalosta ja lämpimästä sohvakolosta. Tämän tästä tie vie ruokakaapille katsomaan, mitäköhän sieltä löytyisi. Vararavintoa pitää kerätä, että selviää kylmän talven yli.

Karhut ovat paksuja ja pehmoisia ja hyväntuulisia. Ne eivät tiedä dieeteistä ja ihannemitoista ja muodista. Syksyn tullen se tapahtuu myös minulle. Minä ikään kuin unohdan semmoiset asiat tyystin ja keskityn saamaan oloni vain mahdollisimman mukavaksi, että kestän pimeyden ja tulevan talven. Nukun paljon, syön hyvin, enkä stressaa pikkuasioista.

Keväällä ehkä sitten herään talviunesta ja alkaa vireä kausi, jolloin ehkä liikutaan, touhutaan ja laihdutaan, jos sattuu...