Olin illalla junamatkalla ensimmäiselle visiitilleni Ouluun tytön ja vävyn opiskelijakämppään, kun sain tytöltä puhelun: 'Äiti mä en jaksais tulla vastaan kun oon polkenut pyörällä jotakinkymmentä kilometriä jo tänään.' Muistin ottaneeni Oulun kartan, tosin huonon, hätäisesti netistä tulostetun, mukaani, joten heittäydyin seikkailumielelle ja päätin osata Oulun Rajakylään omin avuin.

Linja-autoasema oli rautatieaseman vieressä, kävelin sinne, mutta sieltä ei näkynyt menevän paikallisliikennettä. Soittelimme tytön kanssa ja kartan avulla löysin torille, josta lähtivät paikallisliikenteen bussit. Mainittakoon, että nautin suuresti, kun sain rullata matkalaukkuani läpi keskustan ja samalla luoda silmäyksen Oulun kaupungin keskustaan, sillä olin seikkailumielellä.

Mainittakoon myös se, että olen mestari eksymään ihan missä tahansa, koska minulla ei ole ollenkaan suuntavaistoa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mitään hätää, sillä minulla oli jonkinmoinen kartta! Löysin siis torille, jossa bussipysäkit olivat.

Kysyvä ei tieltä eksy, totesin, kun varmuuden vuoksi kysyin eräältä nuorelta naiselta, meneekö tästä bussi Rajakylään? Tyttö ei tiennyt, missä Rajakylä on. Minä tiesin, että Haukiputaantien varressa, mihin tyttö osasi neuvoa, että tien toiselta puolen lähtevät pohjoiseen menevät bussit. Olin siis väärällä puolen katua.

Onneksi olen elämässäni nolannut itseni niin lukemattomia kertoja, että minusta ei ole ollenkaan noloa kysyä yksinkertaisia asioita. Bussikuski suhtautui kuivan asiallisesti, kun sanoin olevani menossa Rajakylään, mutta en tiedä, missä jäädä pois. -Istu siihen etupenkkiin, hän sanoi ja Rajakylässä muisti ilmoittaa minulle.

Vasta silloin olin pallo hukassa, kun seisoin pimeän maantien raunassa, Rajakylässä joo, mutten yhtään hahmottanut, minne suuntaan piti lähteä, vaan silloin tytär jo tuli juosten vastaan. 

Hieman oli kieltämättä sellainen olo että kuin ihmeen kaupalla pääsin perille, mutta tärkeintä, että pääsin. Ja kyllä oli mukava maalaistytön seikkailla isossa, vieraassa kaupungissa syyskuisena, lämpimänä iltana...varsinkin kun seikkailu päättyi onnellisesti määränpäähän.