Olin mieheni kanssa Seinäjoella. Kiertelin vaatekauppoja ja Matti kierteli sillä aikaa omaa reittiään kaupungissa. Itse asiassa on kaikkein vaarallisinta, kun ei oikeastaan tarvitse mitään, ei ole mihinkään kiire ja voi vain kierrellä. En kykene hillitsemään itseäni, en sitten yhtään, kun on kauniista vaatteista kyse.

Kummallista, miten sitä unohtaa, että vaatekaapit ovat jo täynnä. Nimittäin kun pääsee vaatekauppaan jossa on ihania ja oman näköisiä vaatteita. Minulla se kauppa on Kappahl. Vaatteiden hinnasta voi päätellä, että tuotteet eivät ole ehkä ihan parhaalla etiikalla tuotettuja, mutta kun on melkein matti kukkarossa ja hirmu intohimo nätteihin vaatteisiin, niin yritän olla ajattelematta. Samalla tavoin kuin yritän olla ajattelematta kärsinyttä lintuparkaa ostaessani marinoituja broilerinsuikaleita.

Itsensä on helppo turruttaa ihan kaikkeen. (Ihmettelen sitä, että minulla ei ole edes morkkista).