Ostin perjantaina Lidlistä kanervia. Eivät hääppöisen näköisiä olleet, mutta maksoivat alle kaksi euroa. Jätin ne ulos vesisateeseen, kun olivat kaupassa päässeet kuivahtamaan.

Tänään oli aurinkoinen päivä, joten houkuttelin mieheni lähimetsään oksasaksien kanssa. Ajattelin, että kuusen oksia voisi parhaimmalla omatunnolla tuikituntemattoman omistajan metsästä hieman katkoa. Mieheni olisi kyninyt heti metsätien varressa kasvavat kuusentaimet ja poistunut hetimmiten metsästä. Minä neuvoin siihen malliin, että sainkin mieheltä sitten oksasakset käteeni, että leikkaa nyt itse kun niin hyvin osaat.

Siispä kuljimme syvemmälle metsään ja minä valitsin mielestäni oikein kauniita kuusenoksia sieltä sun täältä varovasti, ettei yksikään kuusi näyttäisi nyljetyltä.

Palasimme kotiin ja rupesin asettelemaan amppeleihin kanervia ja kuusenoksia. Sain ne jollakin lailla mielestäni ihan kauniisti, mutta kun laitoimme miehen kanssa ne roikkumaan, niin totta kai se kohta, jossa kanervat näkyivät ja joka oli siis tarkoitettu eteen, jäikin sivusuuntaan, kun amppelin muovikoukku ei suostunut kääntymään oikeaan asentoon.

Ei muuta kuin uusiksi asettelemaan jokaikinen amppeli. Pahin oli ulko-oven viereen tuleva amppeli, koska se roikkui ylhäällä. Kun olin saanut maassa amppelin näyttämään jonkinlaiselta ja amppeli ripustettiin ylös, se ei näyttänytkään yhtään miltään! Oksat olivat suttuisia, tai niitä oli liikaa, tai ne harottivat omituisesti.

Kiskoin oksia pois ja onnistuin sotkemaan koko terassin multaan. Mies tuli letkun kanssa välillä pesemään minun sotkujani. Itku kurkussa minä kokosin amppeleita ja kuta enemmän niiden parissa ähelsin, sitä suttuisemmilta ne näyttivät.

 

Harottava amppeli:

 

Viimein en jaksanut enää ja tulin tupaan. Laitoin ruokaa ja tiskasin. Sitten katsoin ikkunasta ulos ja siellä ne oksat harottivat ja huusivat minulle, että etkös tosiaan parempaan pysty: taiteilija-ihminen mukamas!

Suivaannuin ja otin oksasakset. Nyljin pahimmin törröttävät oksat lyhemmiksi ja päätin että nyt saa olla. Olkoot vaikka joka ikisellä naapurilla täydelliset kanerva-asetelmat, mutta nyt olen jo antanut näille kanerville ja kuusenoksille itsestäni tarpeeksi.

 

Nyljetty amppeli:

 

Maassa oleva ruukku harotti ehkä kaikkein vähiten, vaikka sitä en saksinut yhtään.

 

 

 Siellä ne nyt kököttävät pimeässä syysillassa. Ainoat kanervat sitä paitsi, mitä olen lähinaapurustossa vielä tähän aikaan vuodesta nähnyt. Nythän on krysanteemien aika!