Ihanaa, se alkaa kukkia uudelleen ja minä kun olen aina ajatellut, ettei mikään kukka minun hoidollani kukoista. Se on yhtä ihmeellistä kuin se, että pienen väsymyskauden jälkeen minä olen virkistynyt keskellä alkavan kaamoksen pimeyttä. Olen suhteellisen täynnä elämäniloa ja voimaa ja siitä olen nyt hyvin kiitollinen.

Kun on saanut kokea elämässään masennuksen pimeyttä, osaa olla kiitollinen terveydestä ja luonnon kauneudesta jopa lokakuun lopulla, kun se synkin puolisko vuodesta on vasta alkamassa. Jos nyt tuntuu tältä, niin tottahan minä kaamoksen kestän! Minä ja orkideani näytämme maailmalle, että kaamoksessa ja syksyn pimeydessäkin voi olla toivoa täynnä olevia nuppusia!