Minua nyt äkkiä rupesi tuo homoavioliittoaihe niin paljon väsyttämään, etten jaksa edellistä kirjoitustani enää kommentoida, vaikka siihen tuli monta erilaista kannanottoa. Sananvapaus on onneksi, mielipiteen- ja uskonnonvapaus. Ja ihmisten ei tarvitse riidellä välttämättä, vaikka asiat ja mielipiteet eivät jossain kohtaa menekään yksiin.

Nyt siis vaihdoin paitsi päässäni pyörivää ajatusmyräkkää, myös maisemaa. Eilen posotin junalla Lapualta Ouluun ja bussilla Oulun Rajakylään. Tällä reissulla on kyllä viimeinkin tarkoitus tutustua myös Oulun keskustaan. Pitää etsiä nuorille talvikamppeita.

Kuuntelen tässä kirjoittaessani samalla kun vävypoika kyselee tyttäreltä suomen kielen sanoja. Huomenna hänellä on 'suomea ulkomaalaisille' -kurssin tentti ja lämmittää ihan sydäntä, kun hän puhuu jo kokonaisia lauseitakin vähiinsä ihan selvällä suomen kielellä. Verbien taivutus menee näköjään peräti mainiosti. Hän on kehittänyt siihen aivan oman logiikan, joka toimii!

Flunssa painaa päälle. Olenkin ottanut jokseenkin rennosti täällä, enkä touhua kaiken aikaa. Pääasia, että saa viettää aikaa tyttären ja vävyn kanssa, kun he eivät opinnoiltaan ole ehtineet tulla Etelä-Pohjanmaalla käymään koko syksynä.

Taas olen huomannut sen, että missä tahansa voi olla kuin kotonaan, jos on rakkaita ihmisiä ympärillä. Koti ei siis riipu paikasta ollenkaan.

Nyt tuli vaikea verbi, jossa vävyn logiikka ontuu. Mutta nyt on lopetettava blogitus, koska se häiritsee seurustelua ja seurustelu kirjoittamista. Palaan toiste ajatuksen kanssa, siis mikäli joskus saan sellaisen.