Kotipaikkakunnallani toimii Sanansaattajien (radiolähetysjärjestö) yhteydessä toimivaan Hanna-työhön orientoitunut Hanna-piiri. Olin itse tuon piirin vetäjänäkin toissatalvena. Piiri on naisten raamattu- ja rukouspiiri, mutta siinä sivussa keräämme rahaa radion kautta tehtävään lähetystyöhön, johon kuuluu mm. 'naiset toivon lähteellä' -ohjelma.

Tänään Hanna-piirissä vieraili aluevastaavamme Mervi Viuhko, joka kertoi kuvin ja sanoin Sansan työstä Indonesiassa. Juuri jaavankielistä ohjelmaa Indonesiassa olemme tukeneet omassa piirissämme. Indonesiassa on edelleenkin hyvin paljon lukutaidottomia naisia ja siksi radio on valtavan hyvä kanava tavoittaa ihmisiä.

Naisten asema on monissa maissa ihan toisenlainen kuin Suomessa. Uskon, että tervehenkinen, kristillinen radio-ohjelma voi oikeasti antaa toivon näkökulmaa sinne, missä sitä todella tarvitaan. Samalla kun saimme nähdä ja kuulla kertomuksia siitä, saimme itsekin melkein kuin pistäytyä kaukoidässä. Kuuntelimme jopa pätkän sikäläisestä radio-ohjelmasta.

Minua ilahdutti se, että ohjelmassa soiva musiikki ei ollut todellakaan mitään länsimaista, vaan sikäläistä. Puheesta en ymmärtänyt mitään, mutta luulenpa tarinoidenkin koskettavan nimenomaan paikallisia heidän omasta näkökulmastaan. Mielestäni silloin, kun halutaan olla rakentamassa, antamassa toivoa ja auttamassa eteenpäin, se ei tapahdu niin, että syötämme valmiiksi pureskellun länsimaisen kulttuurin palasia vieraaseen kulttuuriin. Ei. Sen on lähdettävä sikäläisestä kulttuurista käsin. Eikä sitä paitsi meidän länsimainen sivilisaatiomme ja edes uskomme ole niin tahraton, että sitä itseään kaikkine lieveilmiöineen kannattaisi tuputtaa kenellekään. Mutta kristinuskon sanomassa, kun siihen mennään sisälle, on jotakin niin toivoa antavaa, että sitä kannattaa viedä eteenpäin kaikin keinoin.

Minusta on kaikkein ihaninta se, että me naiset eri puolella maapalloa voimme kokea yhteyttä rukoilemalla toistemme puolesta. Vaikka taistelemme päivittäin hyvin erilaisten ongelmien kanssa, meitä yhdistävät myös monet asiat. Emme me ihmiset loppujen lopuksi niin erilaisia ole, vaikka olosuhteet vaihtelevatkin.

 www.sansa.fi/