Minun on taas kirjoitettava kärkeviä ajatuksia ulos, kun pyörivät niin pahasti päässä. Sitähän varten minä blogiani pidän. Kirjoittaminen on terapiaa ja auttaa jäsentämään ajatuksia.

Tämä on niin käsittämätöntä. Yhteiskunnassamme on ihan kummallinen käymistila menossa, joka ei voi olla vaikuttamatta minuunkin. Yhtäkkiä huomaan, että tässä ollaan muuttamassa koko suomalaista yhteiskuntaa ihan perusteineen siten, että nyt on sallittava sellaiset asiat, joita kristillisen perinteemme nimissä ei ennen ole sallittu. Kaiken lisäksi kirkon on tultava mukana. Kirkon on haudattava 2000-vuotiset oppinsa! Käsittämätöntä! Eihän se oppi ole miksikään muuttunut, vaan on yhä voimassa. Ei ihminen olemukseltaan miksikään muutu, vaikka maailma muuttuisi miten.

Ihmiset, jotka pitävät kiinni isiemme uskosta, leimataan äkkiä KONSERVATIIVEIKSI! Huh! Huomaan olevani konservatiivi, vaikka todellisuudessa olen hyvin avarasti ajatteleva ihminen. Vain siksi, että uskon ja luotan raamattuun Jumalan sanana, sekä uskonpuhdistajamme Lutherin oppeihin.

Nyt minun on kaiketi hyväksyttävä tämä asia. Olen siis konservatiivi. No hittolainen, jos se on sitä, että tunnustan kristinuskon sellaisena, kuin se on raamatusta luettavissa, yhä erittäin voimassa olevana ja elämääni syvästi vaikuttavana asiana, olkoon sitten niin, että olen konservatiivi. Ja olen iloinen siitä.

Minä voin paremmin, jos huomaan, että asioilla ympärilläni on järjestys. Uskon, että se on ihmisessä sisäsyntyisesti. Tarve jonkinlaiseen järjestykseen. Nykyinen avioliittolaki on mielestäni esimerkki siitä, että ihmisten parisuhteille annetaan järjestys. Se on myös eräänlainen turva - myös lapsille. Että on lainsäädännön tukema käsitys siitä, mikä on avioliitto ja perhe.

Mielestäni lainsäädännön pitäisi pitää yhteiskunnassa yllä järjestystä. Jos lainsäädäntö muuttuu kovin sateenkaarenväriseksi, yhteiskunnassa tulee ongelmia. Ruotissa on kuulemma jollain taholla jo esitetty lainsäädännön muutosta moniavioisuuden puolesta. Se on luultavasti se seuraava askel. Kuvitelkaa, mitä siitä seuraa?

Ihan kaikkea nyt vain ei ole järkevää hyväksyä. Ei ainakaan lainsäädännön tasolla, mikäli halutaan, että yhteiskunnassa säilyy järjestys.

Kristilliset arvot ovat antaneet hyvän pohjan länsimaiselle lainsäädännölle. Nyt sitä halutaan kumota ja ihmiset, jotka kunnioittavat yhä kristillisiä arvoja, ovat ahdasmielisiä konservatiiveja. Konservatiivi on kuin kirosana, kun se tuodaan mediassa esille.

Mietin vaan, että onko ihminen todellakin muuttunut niin paljon viisaammaksi, että kannattaa hylätä se arvomaailma, joka meitä on satoja vuosia kantanut ja antanut turvan ja järjestyksen?

Eipä tässä voi näköjään kuin seurata sivusta ja katsoa, mitä tapahtuu. No, kai voi yhä rukoilla sen asian puolesta, että maassamme olisi ihmisten hyvä olla ja kasvaa ja että lapsillemme taattaisiin hyvä tulevaisuus. Myös voi rukoilla ihmisille näkökykyä, etteivät silmälasit tulisi liian sateenkaaren värisiksi, vaan olisi yhä kyky nähdä ero oikean ja väärän välillä.

Sitäkin voi rukoilla, ettei meitä konservatiiveja vallan kauheasti alettaisi sortamaan ja suorastaan vainoamaan (aamuteeveen toimittaja hyökkäili jo aika pahasti Päivi Räsäsen silmille tänä aamuna).

En voi sille mitään, että rakastan tätä maata ja isiemme uskoa. Tahtoisin niiden säilyvän puhtaina - jo lastemmekin takia.