Tein tänään pitkästä aikaa oikein budjettilaskelman jouluun saakka. Tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että nyt on niin paljon menoja ja ikävä kyllä tuloja yhtä vähän kuin ennenkin, että pelästyin, että karkaa käsistä.

Se auttaa kummasti, kun kartoittaa tilanteen paperille. Ensin tulot jouluun saakka (täytyy sanoa, ettei hurja lukema tullut) ja sitten pakolliset menot. Asennoiduin jo mielessäni, että josko vaikka jätän piilarit hommaamatta, näkeehän niillä sankalaseillakin siihen saakka, että pahimmat menoerät on maksettu.

Kaiken laitoin ylös ja yritin arvioida tulevat puhelinlaskut ja sensemmoiset. Joulunajan ruokamenoja on vaikea arvioida, mutta kyllä siihen tämän laskelman mukaan pitäisi ihan kivasti jäädä. Niin että kinkku saadaan kyllä pöytään ja ehkä jopa lohtakin. Laatikkoruoat eivät paljoa maksakaan. Ja ne piilarit, ne mahtuivat tiukkaan budjettiini, (ellei tule yllätyksiä).

Nyt on tunnustettava, että talousarviooni sisältyy luvattoman paljon kosmetiikkaa. Oriflamen tilauksia en tässä vaiheessa kovin paljon ajatellut karsia, kun olen ihan uunituore konsultti. Niin!

Joululahjoihin en hirmu paljoa budjetoi, mutta jotakin pitää olla. Antamisessa on yhtä suuri ilo kuin lahjojen saamisessa!

Sanoin miehelleni, että muistuttaa minua, jotta YHTÄÄN PUSEROA SAATI MUUTAKAAN VAATETTA EN TARVITSE! Se tuppaa unohtumaan, kun minä pääsen vaatekauppaan. Nyt ei ole kyllä yksinkertaisesti varaa.

Osloon pitäisi parin viikon päästä lähteä miehen siskon luokse (saatiin tosi halvat lennot). Mietin vain, että mitäs jos siellä eksytään johonkin ostoskeskukseen?! Norjassa on helppo päästä rahoistaan, on sen verran kallis maa. Minulle on luultavasti laitettava valjaat, etten alta aikayksikön karkaa jokin rätti kainalossa sovituskoppiin.

Saapa nähdä, miten itsekuri riittää. Siinä olen aina ollut tiukkana, että yli varojeni en elä ja mielestäni visalla maksaminenkin on yli varojen elämistä. Mieluummin syön kaurapuuroa pari viikkoa ja säilytän mielenrauhani.