Ekat nuput ovat auenneet!

 

Tänään olen kotikissa ja nautin oman kotini lämmöstä, enkä ajattele sitä, miten pimeää ja märkää ulkona on. Laitan ruokaa, siivoan, harjaan koiralta irtokarvat lattialta vähenevien villakoirien toivossa. Illalla käyn saunassa, hemmottelen itseäni vartalokuorinnalla ja katson ehkä jakson Ally McBealista. (Ostin koko ekan tuotantokauden dvd:inä.)

Ally on minulle esikuva, tyyppi, johon minun on helppo samaistua. Hupsu nainen, joka ei pelkää näyttää heikkouksiaan ja elää sen vuoksi rikasta elämää. Ja kun sitä sarjaa katsoo, oppii entistä paremmin nauramaan itselleen.

 

Sehän on nimittäin niin, että 'autuaita ovat he, jotka osaavat nauraa itselleen, sillä heiltä ei tule hupia puuttumaan!'

 

Ja sen lisäksi, että olen elämäni varrella ehkä oppinut nauramaan itselleni, olen opettelemassa myös hemmottelemaan itseäni. Sitäkään ei kukaan muu puolestani tee, ja sehän on kaikkien kanssakulkijoitten etu, että minä voin hyvin. Itsensä uhraamalla ja omat tarpeensa ohittamalla ikävä kyllä syyllistyy taakoittamaan myös läheistensä elämää, vaikka tarkoituksena olisi marttyyrimainen toisten tarpeet etusijalle asettaminen.

 

Lapselleni olen sanonut, että ei tarvi ainakaan ajatella, että enkö olisi omista tarpeistani huolehtinut ja että sen äitimallin tahdon hänellekin antaa. Lapset ansaitsevat äidin, joka jaksaa ja voi hyvin.