Tuuletin eilen kämppää ja telkesin sisäkissa Ticon olohuoneeseen. Yhtäkkiä kuului kolaus ja kun ehdin hätiin oli kissa jo livahtanut ulos aukaistuaan itse olohuoneen oven. Se oli ilmeisesti suunnitellut pakoaan jo kauan, sen verran vikkelästi se sujahti koira-aitauksen raosta häntä suorana näkymättömiin.

Turhaan olen vahdannut ikkunasta ja kissitellyt sitä. Aamullakaan ei sitä näkynyt pakkasyön jälkeen ja nyt on jo toinen päivä hämärtymässä iltaan. Joko se tekee kiusaa ja viivyttelee jossakin palatakseen vasta sitten kun on saanut emännän sydän sykkyrällä murehtimaan. Tai sitten joku mummo on sen ottanut hoiviinsa ja ruokkii Sheballa. Taikka sitten se on livahtanut johonkin ulkorakennukseen ja tullut lukituksi sinne. Taikka sitten...niin. Lujaa nuo autot ajavat tuossa läheisellä maantiellä. Siksi Tico onkin ollut sisäkissa.

Enpä hautaa sitä kuitenkaan vielä (kun ei ole mitään haudattavaakaan). Jospa se routa porsaan kotiin ajaa.

Kummallista, että vaikka on kysymys vain kissasta, tulee ihmeellisiä itsesyytöksiä mieleen. Entä, jos sen ei ollutkaan täällä hyvä? Leikinkö sen kanssa liian vähän? Olisiko sittenkin pitänyt malttaa ostaa sitä Shebaa? Enkö ottanut sen tunteita huomioon, kun nauroin sen ja koiran leikeille?

Tico-kulta, tule takaisin, niin äiti ostaa kymmenen purkkia Shebaa!!!