Eilen oli joululaulantaa kerrakseen. Ylistysryhmä Soihdun kanssa lauloimme aamukirkossa kolme laulua: Kassu Halosen herkän sävellyksen 'Tähti tähdistä kirkkain', Simojoen 'Tulkoon joulu' ja Lasse Heikkilän 'Kuka Hän on'. Bändi koostui tällä kertaa vain rummuista, kitarasta ja minun pianonpimputuksestani. Basisitimme, joka olisi laulanut soolo-osuuden 'Tähti tähdistä kirkkaimmassa', ei päässyt paikalle. Vaan meillä on porukassa upeaääninen basso, joka on muuten Seminaarin mieslaulajissakin laulanut. Hän vastaa kuoron johdosta, mutta lauloi nyt myös kaikki miessoolot. 

Hyvän kokonaisuuden saa, kun soolot ja kuoron osuudet vuorottelevat. Sillä tyylillä vedimme kaikki kolme laulua. Hienoa on se, että porukastamme alkaa löytyä yhä uusia lahjakkaita solisteja, jotka rohkaistuvat laulamaan. Parasta Soihdussa on kuitenkin se yhteishenki, ilo ja rentous, joka välittyy kuulijoille. Se on lahjaksi saatua, uskon, että sitä ei voi millään lailla puristaa yhdestäkään lauluporukasta, vaan kun haluamme sydämestämme ylistää Jumalaa, Hän itse on meidän keskellämme ja siitä se ilo.

Illalla sitten takaisin kirkkoon, pikaiset kenraaliharjoitukset ja Gabriel -kuoron konsertti. Gabrielkuoro on meidän kirkkokuoromme 'hienompi' nimi ja pienen paikkakunnan kirkkokuoroksi olemme muuten aika nuorekas ja hyvä kuoro.

Lauloimme konsertin alussa viisi laulua, joista kuulemma ensimmäinen (Maa on niin kaunis) oli paras. Eräs sopraanomme yllätti laulamalla sen 'päälle' ihanan soolonsa, joka oli kuin enkelin laulua siellä kuorolaulun seassa (on sen joskus harjoituksissa kyllä laulanut). Toimi hyvin.

Konsertissa esiintyi myös pienempiä ryhmiä ja solistikin. Viimeisenä esitimme kantaatin 'Jouluyö', joka ei mennyt ihan nappiin. Itse asiassa minua ei yllättänyt yhtään se, että miesäänet tulivat jälkijunassa. Se nimittäin tapahtui harjoitellessakin lähes joka kerta.

Fiilis oli kuitenkin hyvä, kun konsertin jälkeen joimme kahvit seurakuntatalolla, toivottelimme hyvät joulut. Seuraavaksi tapaammekin jouluyön messussa aattoiltana.