On vuoden 2011 ensimmäinen päivä. Lupauksia? Ei ehkä, mutta tavoitteita. Jospa voisin tulevana vuonna elää mahdollisimman oikein, ettei yksikään hetki menisi hukkaan. Etten murehtisi menneitä, enkä tulevia, vaan osaisin kulkea avoimin silmin ja nähdä joka päivä edessäni aukenevan polun kuin ensimmäistä kertaa, kirkkaana ja uutena mahdollisuutena.

Että en ohittaisi yhtään tosihetkeä, sellaista, kun elämä tuo eteen ihmisen, jonka kanssa voin jakaa merkityksellisen hetken. Etten omaan turhuuden perässä juoksemiseeni takertuneena hukkaisi hetkeä. Ajattelisi sitten ihmisen pettyneenä jatkettua yksin matkaansa, että miksi en kuunnellut, miksi en jakanut pientä hetkeä hänen kanssaan?

Että voisin kokea antamisen iloa enemmän kuin ahneutta. Kiitollisuutta enemmän kuin tyytymättömyyttä.

Ehkä silloin voisin olla tänä vuonna rikkaampi kuin edellisenä.

Tiedän, että tulen epäonnistumaan joka päivä uudenvuoden tavoitteissani. Kunpa muistaisin silloin kääntyä Auttajani ja Vapahtajani puoleen ja viemään kuormani ristille jatkaakseni matkaa rauha sydämessäni.

Siunausta pyydän enemmän ja enemmän itselleni, läheisilleni, blogini lukijoillekin. Ja rakkauden ohjaamaa Uutta Vuotta!