Meni koko aamupäivä niinkin typerässä touhussa kuin osallistumisessa iänikuiseen keskusteluun facebookissa. Siis tämä tuttu homojuttu. Kiinnostavaakin, kieltämättä. Siinä mielessä, että arvoja ylipäätään pohditaan ja niistä keskustellaan.

Nyt on sitten Annin tarina www.nuotta.com/kampanja   ja Marian tarina www.youtube.com/watch   Annin tarina oli ensin ja vastineeksi tuli sitten tämä toinen. Koskettavia tarinoita molemmat.

Onko homous/ lesbous syntiä? Onko ihmisen perusteeton tuomitseminen syntiä? Eikö ylipäätään joka päivä meistä jokainen tee syntiä ja tarvitse Jeesusta?

Miten kärkkäitä me olemmekin tuomitsemaan ja riitelemään. Silti on joskus uskallettava seistä arvojen takana. Kukapa on ihan oikeasti ja rehellisesti sitä mieltä, että maailma menee hyvään suuntaan, kun vain hyväksymme kaikki ja kaiken? Silloin hyväksymme myös ihmiset, liikkeet, aatteet, uskonnot ja opit, jotka saavat aikaan pahaa.

On olemassa aina oikea ja väärä. Sen sumentaminen on itsensäkin sumentamista. Samaa on kylläkin myös se, että ahdasmielisyydessä otamme itse vallan määritellä, mikä on oikea ja väärä.

Minä uskon, että se (oikea/ väärä, hyvä/ paha) määritellään meidän omassatunnossamme, silloin kun emme anna median ja ympäristön paineen vaikuttaa siihen...(ja sepä onkin sitten vaikeaa tässä ryöpytyksessä). Uskon Jumalaan ja siihen, että Hän puhuu sanassaan. Siis hyvä ja paha, oikea ja väärä on myös löydettävissä Raamatusta, mutta voi miten monella lailla Raamattua voidaan tulkita, ellei itse Jumalan Pyhä Henki ohjaa prosessia! Viisautta tarvitsemme me kristityt, ettemme lyö Raamatulla.

Jeesus ei tuominnut aviorikoksesta tuomittua naista. Kuitenkin Hän sanoi naiselle: 'Mene, äläkä tästedes syntiä tee'. Syntiä siis on. Monenlaista syntiä ja siitä pitää puhua, että ihminen tarvitsee synneilleen sovitusta. Armoa. Joka päivä.