Joulu menee niin äkkiä ohi. Sitä odotetaan suurin tuntein - minä ainakin. Valmistellaan, herkistytään - mikä on sinänsä jo hyvä asia ja antaa elämälle sisältöä kaamoksen aikana, kun muuten voisi vetää masennuksen puolelle. On siis hyvä, että juuri tähän aikaan vuodesta tulee vuoden suurin juhla.

Mutta nyt rakkaat vieraat (tytär ja vävy) ovat jo lähteneet, joulukoristeet menettäneet hohtonsa ja pieni morkkis alkaa tulla päälle ylensyömisestä, vaikka niin yritin luvata itselleni, että vältän sitä tänä jouluna. Joulu itsessään oli hyvä. Pikkuinen veljenpoika loisti tämän joulun tähtenä, kaikki on niin kovin hyvin. Pettymys on ehkä vain sitä, että joulu meni niin äkkiä ja arki tuli vastaan.

Onkohan syytä mennä itseensä ja miettiä, mitä vikaa arjessa on? Onko mitään vikaa siinä, että elämä jatkuu tavalliseen tapaan. Kun kerran kaikki on hyvin.

Tänään tein 'jouluhalko' nimisen leivonnaisen ja vietämme uutta vuotta ystäväperheen luona. Päivä pitenee jo, vaikka sitä ei vielä huomaa. Kevät on jossakin kaukana, mutta tulossa. Sitä kohti mennään.

Olen pahoillani, etten ole päivittänyt blogiani aikoihin. Toivottavasti joku vielä siitä huolimatta kurkistaa tänne. Vilukissi oli ainakin laittanut kommentinkin edelliseen päivitykseeni. Hänelle aivan erityiset Hyvän Uuden vuoden toivotukset ja tietysti kaikille blogini lukijoille!

 

Muutama hämyinen joulukuva pienestä, vanhasta, mutta niin rakkaasta kodistani: