Olen aina pitänyt pronssisista kalevalakoruista. En kykene pitämään ohuita kultavitjoja. Ne eivät näytä miltään minun kaulassani, ranteessani, taikka korvissani. Olen isojen korujen ja pelkistetyn tyylin ihminen. Minulle ei sovi myöskään mikään muu korumateriaali niin hyvin kuin pronssi - ja tämäkös sopii minun kukkarolleni! Onhan pronssi paljon halvempaa kuin kulta tai hopea.

Minulle on vuosien varrella kertynyt joitakin kalevalakoruja. Varsinainen intohimo näihin syttyi kuitenkin vasta nyt uudenvuoden aattona, jolloin olin ystäväni luona kylässä. Hän oli ruvennut keräilemään vanhoja tai käytettyjä koruja mm. huuto-netistä. Mahtava kokoelma oli ystävälläni.

Niin siinä sitten kävi, että minäkin hurahdin ja metsästän nyt suurella innolla koruja. Vertailen uusien korujen ja vanhojen korujen hintoja. Teen tarjouksia ja lasken rahojani. Yritän pitää järkeä päässäni, etten vallan konkurssia tee tämän takia. Nyt odottelen jo muutamia koruja postista... jännittävää!

Jonkin verran tiedän jo korujen nimiä. Tässä kuvassa on aikaisemmastaan omistamani lapin-, neitsyt Maria- ja Kuusamon kirveskorut. Alhaalla oikealla olevia en tiedä. Kuusamon kirveet (ylhäällä oikealla) sain korviini tänä jouluna lahjaksi mieheltäni!

 

 

Tässä vanhoja kalevalaristejäni. Toinen vasemmalta, (muistaakseni raja-Karjalan risti) on vanhin. Krusifiksi (en tiedä virallista nimeä) on kahden ihmisen hylkäämänä päätynyt minulle. Se on tosi voimakas koru ja entisillä omistajilla ei tainnut riittää vakaumusta sen kantamiseen ;) Itsekin käytän sitä aika harvoin.