Sinitaivas yllä,
alla harmaa tie.
Annan ajatusten virrata,
maisemien vaihtua.
Viragon tarakalla
on aikaa ajatella.
Katson maalaismaisemaa
ja ymmärrän...
Kuulen lakeuden kutsun.
Tuoksut tulvahtavat nenääni.
Maamies pellolla äestää
ruokapöydän valmiiksi
nälkäisille lokeille.
Maisema on vielä
mustaa ja ruskeaa.
Koivut alastomia,
osa niistä kantaa oksistoissaan
tuulenpesiä.
Talojen pihoilla
ruoho vihertää jo.
Maisema muuttuu,
vaihtuu synkkään korpeen.
Vilkaisen sivupeiliin.
Näen taakse jääneen tien
ja tylsän metsätaipaleen.
Mietin elämää.
Päätän, etten turhan usein
vilkuile sivupeiliin.
Sieltä näkyy vain taakse jäänyt tie.
Minä katson sinne,
minne tie vie.
Näen sinitaivaan ylläni,
enkä pelkää
- EMK-
Kommentit