Sinitaivas yllä,

alla harmaa tie.

Annan ajatusten virrata,

maisemien vaihtua.

Viragon tarakalla

on aikaa ajatella.

 

Katson maalaismaisemaa

ja ymmärrän...

Kuulen lakeuden kutsun.

 

Tuoksut tulvahtavat nenääni.

Maamies pellolla äestää

ruokapöydän valmiiksi

nälkäisille lokeille.

 

Maisema on vielä

mustaa ja ruskeaa.

Koivut alastomia,

osa niistä kantaa oksistoissaan

tuulenpesiä.

 

Talojen pihoilla

ruoho vihertää jo.

Maisema muuttuu,

vaihtuu synkkään korpeen.

     

Vilkaisen sivupeiliin.

Näen taakse jääneen tien

ja tylsän metsätaipaleen.

 

Mietin elämää.

Päätän, etten turhan usein

vilkuile sivupeiliin.

Sieltä näkyy vain taakse jäänyt tie.

 

Minä katson sinne,

minne tie vie.

Näen sinitaivaan ylläni,

enkä pelkää

               - EMK-