Olen aina ajatellut, että minusta ei ole myymään mitään. Siksi on outoa, että minulla on nyt semmoinen titteli kuin Oriflame-konsultti.

Se tapahtui vain täällä netissä ykskaks. Tutustuin Oriflamen sivuihin miettien, josko tuotteita voisi tilata itselleen myös netin kautta. Koska käytän kyseisiä tuotteita runsaasti, totesin, että minun kannattaa ryhtyä konsultiksi, vaikka tilaisin vain itselleni. Lisäksi se oli todella helppoa netissä. Siis konsultiksi ryhtyminen.

Yhtäkkiä minusta siis tuli sellainen. Toki olen käyttänyt tuotteita jo vuosia, mutta nyt tuli myös semmoinen olo, että on pakko perehtyä näihin oikein kunnolla. Jos joku vaikka tulee ja tilaa minun kauttani jotakin. Että tiedän, mitä myyn.

Välillä iski stressi, kun mietin, että mitä jos järjestäisin jonkun naisten hemmotteluillan ja osaisinko? Aamulla herättyäni stressi oli poissa: mikä pakko minun on mitään järjestää ennen kuin jotakin mahdollisesti osaankin? Ja jos ei into riitäkään, niin sitten todellakin tilailen vain omiin tarpeisiini. Ei se sen kummempi ole.

Se on tämä markkinointi ja kaikki bisnes vain sellaista, että helposti iskee ahneus. Luoja varjelkoon sitä minuun iskemästä!

Ahneuttako lie vaiko vain naisellisuutta, että niitä purkkeja ja puteleita on jo kertynyt jokseenkin paljon? Kohta saan heittää vessan telineestä kymmenen vuotta vanhat ja eltaantuneet pois ja tehdä tilaa uusille!