Koiran kanssa lenkkeillessäni ajatukset kulkivat lähestyvään pääsiäiseen ja mielikuvitus sai aikaan pienen pääsiäisnäytelmänalun =) Tässäpä tämä.

 

Magdalan Maria ja 'se toinen Maria' (Matt. 28:1) ovat menossa Jeesuksen haudalle voidellakseen hänet (Kantavat koreja kädessään) Magdalan Maria on tuskan murtama, toinen Maria koettaa tukea ja rauhoitella häntä.

(Magdalan Marian repliikit on lihavoitu)

-Tämä tuska vie minulta kohta uskon Jumalaan!

-Tiedän, mitä tarkoitat.

-Se mies oli parasta, mitä minulle koskaan on tapahtunut. Hän opetti minut näkemään...Hän antoi minulle ELÄMÄN...

-Niin. Hän todella osasi opettaa. Hänen sanoissaan oli totuus.

-Ja Hänestä loisti pyhyys...en ole kenelläkään nähnyt yhtä rakastavaa katsetta. Voi miten minä kaipaan sitä katsetta! (alkaa itkeä)

-Jos sinua Maria rakas voi yhtään lohduttaa, niin Hänen muistonsahan elää yhä meissä...

-Ei lohduta! ...anteeksi, mutta ei todellakaan. Minä en halua mitään muistoja. Tahdon Jeesuksen takaisin. Tahdon elämäni takaisin!! (murtuu)

- (toinen Maria laskee lujasti, rakastavasti kätensä Marian harteille ja puhuu vakavalla äänellä) Niin minäkin tahdon, mutta se ei taida nyt olla mahdollista sillä tavoin, kuin sinä ajattelet.

-Minä en tahdo elää maailmassa, jossa hyvä ja kaunis tuhotaan. Minä tahdon nähdä ihmeitä...kokea rakkautta. Sain maistaa Taivasten Valtakuntaa ja nyt se kaikki on poissa. En tahdo elää, haluan itsekin mieluummin kuolla.

-Maria, Maria, rauhoitu...katso ympärillesi. Mehän voimme vielä tehdä jotakin, Voimme voidella Mestarimme. Voimme hyvästellä hänet.

Naiset jatkavat matkaansa syvän hiljaisuuden vallitessa.

 

Mitä sitten tapahtuu, on luettavissa esim. Matteuksen evankeliumin 28. luvussa. Minun hengentuotokseni nimittäin päättyy tähän.

 

Jos joku päätyy blogiini etsiessään pääsiäisnäytelmää, niin tätä saa vapaasti lainata sellaisenaan tai ottaa joitakin ajatuksia.

-EMK-