Lenkkeilystä saa kummasti virtaa. Olen nyt ilmojen hiukan viilettyä viilettänyt lenkillä tuon tuostakin ja saanut paljon enemmän aikaan. Kumma juttu, miten tuokin on niin psykologista. Joskus ei saa itseään kammettua tuvasta mihinkään. Outoa on se, että silloin mieliala laskee ja herkut maistuvat niin, että potee morkkista sitten syömisistään.

Kun sitten iskee lenkkeilykärpänen ja  liikkuu riittävästi, kylläisyyden säätelykin tuntuu toimivan paremmin. Tulee oikeasti nälkä ja oikeasti kylläinen olo, kun on oikeasti tehnyt jotakin. Kunpa tämä vireys säilyisi kauan. Mahtuisi lempivaatteisiinkin.

Valon vaikutustakin lienee. Olen yleensä kesällä ja syksyllä kaikkein vauhdikkaimmillani. Syksyllä tulee siitä syystä aloitettua yleensä projekteja, joita katuu viimeistään kevättalvella. Siis sellaisia, joihin pitää sitoutua silloinkin kun talven karhutauti on iskenyt, eikä millään jaksaisi. Ikinä en tätä läksyä opi.

Yksi projekti on tälläkin hetkellä suunnitteilla. Ehkä se ei kuitenkaan sido liiaksi. Toivottavasti. Muutama ihminen kotiseudullani on saanut sydämelleen vanhukset. Mietimme parhaillaan yhdessä sähköpostia kirjoitellen, että mitä voisimme oikeasti tehdä? Yksinäiset vanhukset ovat erityisesti nyt mielessä. Sellaiset, joita kukaan ei käy katsomassa. Miten heidän yksinäisyyttään voisi helpottaa? Vierailemalla vanhainkodissa, tervehtimällä, laulamalla virsiä, lukemalla raamattua, jutustelemalla??

Kummilapsenkin nyt sain. Kolmevuotias Ishita Bangladeshin yhdestä SOS-lapsikylästä. Suloinen tyttö, kuvailtiin kirjeessä,  joka on rauhallinen ja hiljainen, mutta tykkää kovasti pukeutua nätteihin vaatteisiin ja koruihin. Juuri sopiva kummilapsi minulle. Tänään maksoin ekan kummimaksun ja sen aion tehdä sitten joka kuukausi.

Tänään tein täytekakun ja huomenna juhlitaan sitä että meikäläinen jo vuoden verran on porskuttanut menemään viidettä vuosikymmentään. 41 lasissa. Hurjaa. Minun kokemukseni on kuitenkin, että kroppa on hiukan muuttunut, ei pahasti - mutta minä itse olen ihan sama ja se on lohdullista!

Ja kun nyt jaksan lenkkeillä ja venytellä itseäni, niin eiköhän tämä kroppakin pelitä vielä kauan aikaa...