Tiedän, että tämä kirjoitus herättää vastustusta jopa muutamissa läheisissäni, mutta en voi olla hiljaa.

Vaikka äänestinkin kristillisiä, olen sanonut, että minussa on myös pieni demari ja pieni perussuomalainen. Siksi eiliset vaalitulokset olivat ihmeellinen yllätys, joka sai pienen perussuomalaisen minussa hymyilemään ja aidosti iloitsemaan.

Tiedän, että syvä isänmaallisuus sen perinteisessä merkityksessä ei ole kovin tavallinen enää minun sukupolveni edustajissa. Olen ehkä poikkeava, koska olen saanut osakseni hyvin arvokkaan perinnön: sain varhaislapsuuteni ja myös paljolti myöhemmän lapsuuteni viettää Ylistaron Untamalan kylässä isovanhempieni luona. Heitä on paljolti kiittäminen siitä rakastavasta kasvatuksesta ja arvoperinnöstä, jonka olen saanut.

Jo lapsena sain tiedollisesti, mutta myös syvällä tunnetasolla kuulla ja nähdä, mistä meidän isänmaamme on syntynyt. Jokainen sen tietää, mutta minulla on onni myös tuntea se tunnetasolla. Maamme on syntynyt juuri tämän sukupolven, jota isovanhempani edustivat, valtavasta rakkaudesta isänmaata kohtaan, heidän ja heitä edeltäneiden sukupolvien käsittämättömästä työpanoksesta. Hyvinvointi on syntynyt raa-alla, kovalla ruumiillisella työllä. Suurin ja tärkein uhraus oli silti tietenkin sota-aika ja se urheus ja uskollisuus, jota veteraanimme osoittivat. Minä en ole sitä unohtanut, vaikka en tiedä, osaanko olla siitä tarpeeksi kiitollinen.

Martti Lutherin 'puhdistama' kristinusko on ollut sota-ajan sukupolvelle valtava voimanlähde ja apu hädässä. Siihen sain pienenä körttiseuroissa ja uskonnollisen kasvatuksen myötä myös juurtua.

Esi-isiemme unelma oli vapaa maa, jossa työ tuottaa tulosta ja jälkipolvi saa elää paremmassa maassa, kuin edellinen sukupolvi. Hedelmänä tästä kaikesta uhrauksesta saimme demokraattisen valtion, jossa myös naiset ja heikko-osaiset saivat turvatun aseman. Ehkäpä tiedostan itsekin olevani 'heikko-osainen', elämänpyörästä tipahtanut, kun nämä asiat tuntuvat niin tärkeiltä.

Joka tapauksessa en ole voinut surematta katsoa, miten ahneus saa vallan. Taloudellinen kasvu - jopa niiden huono-osaisten kustannuksella - muodostuu tärkeimmäksi asiaksi, suvaitsevaisuus jyrää perinteisen arvomaailmamme yli niin, että suvaitaan jo lähes kaikki muu, paitsi isiemme usko ja itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden syvä kunnioittaminen.

Maailma muuttuu ja on mentävä mukana vaikka vääräänkin suuntaan, kun kaikki muutkin sinne menevät. Niin minä luulin, mutta sitten tapahtuu jotakin käsittämätöntä. Pieni perussuomalaisten joukko huutaa isänmaamme ja perinteisten arvojemme puolesta...luulin, ettei kukaan kuule tuommoista huutoa enää, kun olemme niin EU:ssa ja niin nykyaikaisia, kaikensuvaitsevaisia ja kilpailukykyisiä..

Huomasiko kansa sittenkin sen, että tunnollinen, sisukas Suomen kansa taisi kaikessa huumassaan tulla hyväksikäytetyksi?

Tiedä mikä sen sai aikaan, mutta eilinen 'jytky', vai mikä se nyt oli, sai pienen perussuomalaisen minussa hymyilemään ja sille tämä kirjoitus.

Jos eduskunnassamme istuisi kokoomuksen kaikilla paikoilla vielä nelisenkymmentä kristillisdemaria, voitte arvata, että iloni olisi täydellinen!