Jännää, miten pms-oireet saa pois ajatuksen voimalla! Minulla ei ollut eilen yhtään reppanafiilis, kun astelin kosmetiikkapöytäni taakse. Varmasti vaikutti sekin, miten ystävällisesti minut siellä kauppaopistolla otettiin vastaan. Kauppaopiston naisopiskelijat ja etenkin opettajat olivat kovasti kiinnostuneita tuotteistani ja osasinpa niistä jo kertoakin jotakin tarpeellista, kun intoa on ollut opiskella ja hankkia tietoa.

Tämä mun Oriflamejuttu on vähän paisunut siitä, mitä sen piti olla, mutta se on vain positiivista. Olenhan jo kauan miettinyt, että jos olisi semmoinen mielekäs työ, jota voisi tehdä ihan omien voimien mukaan, eikä olisi mitään paineita, niin silloin minusta voisi vielä olla johonkin. No, tämä on nyt juuri sellaista!

Oma lukunsa oli eilen se, kun yläasteen oppilasryhmiä tuli kiertelemään salissa. Tytöt eivät juuri edes kierrelleet, vaan pojat laumoittain ja osa heistä karkkivarkaissa. Eräs tyyppi livahti neljä kertaa kahmaisemaan kourallisen. Viimeisellä kertaa tunnistin hänet, pomppasin pystyyn ja esittelin reippaana hänelle North for Men käsivoidetta. Hän ei ollut mikään ujo poika, vaan laittoi kiltisti kämmenen alle, kun pursotin siihen voidetta. Sitten kysyi hölmistyneenä, että mitä tälle tehdään? Puuterihelmiäkin katsoi nälkäisen näköisenä ja kysyi, että mitä nuo on. Sanoi, etten suosittele maistamaan. Kun kerroin, mitä ne ovat, sanoi että yök. Lähtiessään silti kahmaisi kourallisen karkkeja ja juoksi pois. Toivotonta, ajattelin. Tai sitten raasut ovat todellakin nälissään.. Joka tapauksessa rukoilin kiitosrukouksen, ettei minun tarvitse niitä ilkikurisia pikku natiasisia itse enää opettaa.

Jamin opiskeliat sen sijaan olivat aikuismaisia ja reippaita ja juhlan ohjelmaa oli ilo seurata. Eli kaiken kaikkiaan oli kyllä antoisa päivä.