Talvi on ehkä voitettu. Ainakin, jos se valon määrällä mitataan. Silti mieli tahtoisi rientää jo pitemmälle kevääseen kuin mitä sääolot nyt oikeasti ovat. Talvi on hyvä juttu - ja kevät ja kesä ja syksy. Talvi on vain liian pitkä ja kesä liian lyhyt. Vai onko se sitten niin että kesää ei osaisi arvostaa niin paljon, ellei ensin olisi kärvistellyt hyytävän kylmyyden ja lamaannuttavan pimeyden kanssa.

Joka tapauksessa valo on tervetullut! Se saa ilonhippuset leijailemaan mieleen yhtä varmasti kuin pölyhiukkaset näkymään auringon valokeilassa.

Ilohippusia voi muuten viljellä, tiesittekös? Niitä viljellään mielen maisemassa siten, että niille annetaan oikeaa ravintoa. Ne elävät mukavista muistoista ja iloisista odotuksista. Niiden viljeleminen on jännittävää ja pitää suupielet ylhäällä.

Ilohippuset ovat siitä vain herkkiä, että ne kuolevat silmänräpäyksessä väärään ravintoon. Sellaista ovat mm. katkerat muistot ja tulevaisuuden murehtiminen. Toisaalta ne voi hyvin nopeasti elvyttää taas henkiin mukavalla ajatuksella.

Ilohippuset ovat siitäkin ihania, että jos niitä tulee paljon ja niitä jakaa sitten muillekin, niin niiden paikalle ei tule tyhjää, vaan ne kasvavat siitä vain entistä innokkaammin!

Perataan kaikki katkeruuden siemenet pois tieltä, käännetään katse kohti valoa ja annetaan ilohippusten vallata koko mielen maisema!