Olemme nyt neljatta paivaa Ateenassa. Oli mielettoman hieno tunne, kun laskeuduttiin lentokoneella ilta-auringon kajossa ja nahtiin tama kaupunki ylhaalta pain. Suuri miljoonakaupunki, aivan tayteen rakennettu, vuorien ymparoima. Pari viimeista paivaa olemme ottaneet tuntumaa siihen, mita tanne vuorten sisalle katkeytyy.

Tama on vahan kuin Rooma. Sellainen kaupunki, jossa on mukava kayda, mutta jossa olisi ahdistavaa asua. Samaa sanoo vavypoika, joka on taalla asunut melkein koko ikansa, eika kuulemma jaa ikavoimaan yhtaan tanne. Mutta voitte kuvitella, etta meilla on taalla paras mahdollinen matkaopas. Pitaa meista viela tosi hyvaa huolta ja vie juuri sinne minne haluamme ja juuri silloin kun haluamme.

Akropolis oli hieno paikka ja tykastyin kovasi sen museoon, joka on avattu vain vuosi sitten. Kukkukoilta on ihana katsoa suurkaupungin yota. Olemme kierrelleet kaupungilla. Valilla viipyneet puistossa, jossa sai olla vahan enemman rauhassa. Jos taalla asuisi, pitaisi kiiveta vuorelle, jos tahtoisi edes hetken olla yksin ja rauhassa.

Eilen kylailimme vavypojan tadin perheen luona. He olivat ystavallisia, ihania ihmisia ja vaikka ei ollut yhteista kielta, nautin vierailusta taysin siemauksin. Niin lammin oli vastaanotto. Tanaan lahdemme Yianniksen aidin luo Lamiaan, noin neljan tunnin ajomatkan paahan Ateenasta. Tama on kuin suurta seikkailua ja varmasti jaa ikuisiksi ajoiksi mieleen.

Ihmeesti parjaa kuumuuden kanssa. Sita ei ajattele, kun on niin paljon mielenkiintoista nahtavaa ja sisatiloissa on hyvat ilmastoinnit.